Kohti Aaltoa - ja sen yli

Kehitystehtävissä oli taas tavalliseen tapaan kolme tehtävää, joista valitsin ensimmäisen: piirrä yhdelle A3 kokoiselle paperille kolme eläintä, jotka kuvaavat sinua, tai kolme eläintä kolmelle eri paperille. Itse halusin tehdä kaikki samalle paperille, koska halusin tehdä yhden yhtenäisen työn, en kolmea erillistä. Aloitin työn maalaamalla haaleasti sinisellä vesivärillä taustaa valmiiksi. Aluksi ajatuksenani oli laittaa eläimet juoksemaan lumiseen maastoon. Kun taustalla oli väriä, hahmottelin hevosen ja gepardin paikalleen. Sitten aloin tekemään hevosta yksityiskohtaisemmin, väritin sen ja siirryin gepardiin, sitten jänikseen. Väritin kaikki eläimet puuvärikynillä, jotka leviävät veden kanssa. Mielestäni niiden kanssa oli helpmpi saada eläimistä kolmiuloitteisen näköisiä, kuin pelkillä vesiväreillä. Kun eläimet olivat valmiit, lisäsin maahan ja taustaan lisää sinistä, koska halusin saada maahan pöllyämisen ja vauhdin tunnetta. Kun sinistä lisäsi, lumimaisuus kuitenkin katosi...

Saamme Päivölässä joka kuukausi kolme kehitystehtävää, joista valitsemme yhden, jonka teemme kyseisen kuun aikana. Lokakuussa vaihtoehtoina olivat kolme omakuvaa peilistä, lehdestä tai neitstä otetun kuvan jatkaminen tai varhaisen muiston piirtäminen jostakin tilasta. Valitsin itse omakuvien piirtämisen, koska ajatteln, että se olisi sellainen tehtävä, josta oppisin paljon, ja johon jaksaisin keskittyä. Aloitin kuvien piirtämisen vasta lokakuun viimeisenä viikonloppuna, koska meillä oli pidennetty viikonloppu ja olin yksin kotona. Halusin tehdä tehtävän vapaapäivänä, koska koulupäivien jälkeen en enää jaksanut alkaa keskittymään siihen. Ensimmäinen omakuva epäonnistui. Aloitin heti piirtämään viistossa olevia kasvoja, mikä oli ehkä virhe. Aluksi olisi varmaan kannattanut aloittaa katsomalla peiliin suoraan, jotta pääsee tekemiseen kiinni. Turhauduin tähän työhön, koska mittasuhteet olivat pielessä ja paperin päällimmäinen kerros repesi suupielestä, joten näyttää siltä, että ...

Lokakuu kului Päivölässä nopeasti. Opiskelun tahti yllätti minut aluksi, ja olin ensimmäisen viikonloppukurssin jälkeen todella väsynyt. Lähdin heti toisella viikolla Espanjaan äidin ja siskojeni kanssa, ja se auttoi taas jaksamaan. Vaikka koko kuukausi oli täynnä mielenkiintoisia tehtävänantoja ja haasteita, päällimmäisenä jäi mieleen elävän mallin piirustuksen viikonloppukurssi. Odotin kurssia innolla, mutta toisaalta olin todella ennakkoluuloinen. En ollut aikaisemmin piirtänyt elävää mallia, joten en tiennyt mitä siltä olisi pitänyt odottaa. Lopulta kurssilla kuitenkin oli todella mukavaa. Perjantai Tulimme Espanjasta takaisin torstai-perjantai välisenä yönä ja viikonloppukurssi alkoi perjantaina iltapäivällä. Vaikka olin mennyt nukkumaan vasta neljältä aamulla, en ollut kamalan väsynyt kun pääsin koululle, ja olin siitä positiivisesti yllättynt. Aloitimme kurssin croquis-piiroksilla, joissa malli pysyi yhdessä asennossa aluksi 3 minuuttia, ja muutaman piiroksen jälkeen aika ain...

Kaksi päivää on ehtinyt jo vierähtää Päivölän opistossa. Olo on väsynyt, mutta iloinen. Nämä ensimmäiset kaksi päivää ovat olleet täynnä infoa, enkä varmaan muista puoliakaan siitä, mitä minulle on kerrottu. Kuvataide- ja arkkitehtiopiskelijat ovat todella mukavia, samoin opettajat. Ensimmäinen päivä Minun ensimmäinen päiväni alkoi toimistoon ilmoittautumisesta. Sieltä sain kasan papereita, joiden tiedot minun piti tarkistaa oikeiksi. Sen jälkeen lähdin toiseen rakennukseen, Severiin, kokoontumaan muiden taideopiskelijoiden kanssa. Olin kuitenkin aika ajoissa, joten paikalla oli minun lisäkseni vain yksi poika ja opettajat. Kun muut opiskelijat olivat saapuneet, aloitimme esittelykierroksen, jossa aluksi itsensä esittelivät toimiston henkilökunta, matematiikan opettaja ja opiston rehtori. Kuvataiteen opettajien esittäydyttyä oli meidän vuoromme. Jokainen kertoi oman nimensä, mistä on kotoisin, miksi oli päätynyt Päivölään, ja mikä oma tavoite on. Esittelyiden jälkeen lähdimm...

Olen nyt ollut yli kuukauden vapaalla, ilman töitä, koulua, tai muita velvollisuuksia. Aluksi kauan odotettu loma tuntui todella ihanalta, ja ajattelinkin, että nämä kaksi kuukautta kuluvat nopeasti ja mukavasti. Nyt, kun loman puoliväli on ohitettu, en jaksaisi olla enää päivääkään tekemättä mitään. Kaipaan tekemistä ja aikatauluja, jopa stressiä. Kuitenkin tiedän, että kun koulu alkaa, kaipaan taas niitä päiviä, kun tehtäviin kuuluivat vain laiskottelu ja ruuanlaitto. Miksei vapaa-aikaa osaa arvostaa silloin, kun sitä on? Minulle laiskottelun arvostaminen on vaikeaa, koska olen viimeisen puolen vuoden aikana tottunut siihen, että koko ajan on tekemistä ja huolehdittavaa. Kun lomani pääsi muuton jälkeen kunnolla käyntiin, sain ahdistuskohtauksen jokaisena päivänä, kun päätin olla tekemättä mitään. Ajattelin, että minun on pakko esimerkiksi piirtää, jotta valmistaudun koulun alkuun ja ensi vuoden pääsykokeisiin. Yritinkin muutamina päivinä pakottaa itseni piirtämään, mutta lopputulos...

Aalto-yliopiston valintakokeet olivat tänä vuona 30.5 - 1.6. Kokeet kestivät siis vain kolme päivää, kun aikaisempina vuosina tehtäviä on ollu viidelle päivälle. Ajankohta olisi voinut olla sopivampikin; lakitusharjoitukset olivat myös 1.6 ja lakkiaiset seuraavana päivänä. Jännitin jo kuukautta etukäteen, miten pääsen Helsingistä Tampereelle niin, että ehdin olemaan sekä kokeissa että harjoituksissa. Lopulta pääsinkin kokeista niin aikaisin, ettei minulle tullut edes kiire. Ensimmäinen valintakoepäivä jännitti minua yllättävän vähän. Tai no, jännitys vain tuli esiin eri tavoilla kuin yleensä. Nukuin yön huonosti ja melkein myöhästyin pääsykokeista, koska en osannut käyttää Google mapsia. Jouduin lähtemään liikkeelle todella aikaisin, sillä yövyin siskoni luona Riihimäellä, mistä on ajomatkaa Espooseen noin 45 minuuttia, ja koululla piti olla jo ennen kahdeksaa. Pääsin kuitenkin ajoissa paikalle, ilmoittauduin, ja meidät ohjattiin luokkaan, jossa vietimme seuraavat kolme päivää. ...

Lahden Muotoiluinstituutin ennakkotehtävät julkaistiin jo helmikuun alkupuolella, mutta itse löysin ne vasta muutama viikko julkaisun jälkeen. Oletin, että ne olisivat ilmestyneet vasta myöhemmin, kuten muissa kouluissa. Tehtävässä hakijan piti tehdä portfolio, jossa sai olla 4-10 sivua. Portfolioon sai kerätä vanhoja tai uusia töitä, kunhan ne esittelivät hakijan persoonaa ja taitoja. Töihin piti liittää lyhyet, niitä kuvaavat tekstit ja ensimmäisellä sivulla piti olla motivaatiokirje, jossa hakija kertoo itsestään. Aluksi pidin tehtävää kamalan tylsänä, sillä töitä ei oltu määritelty mitenkään. Huomasin, ettei minulla ollut yhtäkään työtä, jonka olisin halunnut lähettää koululle. Päätin, että teen portfoliota varten täysin uudet työt. Noh, se oli helpommin sanottu, kuin tehty. Minulla kesti monta päivää, ennen kuin edes sain aloitettua ensimmäisen kuvan piirtämisen, sillä minulla ei ollut yhtäkään ideaa. Samaan aikaan ruotsin ja matikan kirjoitukset painoivat päälle, mikä ei aut...