Puiden piirtelyä Päivölässä

Kaksi päivää on ehtinyt jo vierähtää Päivölän opistossa. Olo on väsynyt, mutta iloinen. Nämä ensimmäiset kaksi päivää ovat olleet täynnä infoa, enkä varmaan muista puoliakaan siitä, mitä minulle on kerrottu. Kuvataide- ja arkkitehtiopiskelijat ovat todella mukavia, samoin opettajat.

Ensimmäinen päivä

Minun ensimmäinen päiväni alkoi toimistoon ilmoittautumisesta. Sieltä sain kasan papereita, joiden tiedot minun piti tarkistaa oikeiksi. Sen jälkeen lähdin toiseen rakennukseen, Severiin, kokoontumaan muiden taideopiskelijoiden kanssa. Olin kuitenkin aika ajoissa, joten paikalla oli minun lisäkseni vain yksi poika ja opettajat. Kun muut opiskelijat olivat saapuneet, aloitimme esittelykierroksen, jossa aluksi itsensä esittelivät toimiston henkilökunta, matematiikan opettaja ja opiston rehtori. Kuvataiteen opettajien esittäydyttyä oli meidän vuoromme. Jokainen kertoi oman nimensä, mistä on kotoisin, miksi oli päätynyt Päivölään, ja mikä oma tavoite on.

Esittelyiden jälkeen lähdimme kahville ruokalaan. Tarjolla oli kaakaota, kahvia, teetä ja pullaa. Join kupin teetä, mutta en koskenut pulliin jostain oudosta syystä, vaikka ne näyttivät todella herkullisilta. Taisin sittenkin jännittää vähäsen. Kahviteltuamme siirryimme taas uuteen rakennukseen, jossa kuvataideluokkamme on. Siellä kävimme aluksi läpi käytännönasioita, kuten monelta koulupäivät alkavat ja loppuvat jokaisena päivänä. Kun olimme nämä saaneet selville, saimme ensimmäisen tehtävämme:

6 puuta
Piirrä kuusi puulajia kolmesta eri suunnasta. Puulajeja ovat:
kuusi, mänty, koivu, tammi/vaahtera, lehmus/pihlaja, omenapuu

Aikaa tähän tehtävään oli kaksi tuntia, mutta pidempäänkin sai jatkaa. Ensimmäinen ajatukseni oli, etten mitenkään ehdi piirtämään 18 puuta kahdessa tunnissa. En myöskään ole hirveän hyvä piirtämään puita, joten en ollut kovin innoissani. Otin kuitenkin piirustusalustan, kynät ja paperia mukaani, ja lähdin ulos piirtämään. Päätin, että haluan tehdä jokaisesta puusta enemmäkin luonnoksen, kuin täydellisesti viimeistellyn, sillä se olisi minulle hyvää harjoitusta, ja pääsisin vähemmällä vaivalla.

 

Ensimmäinen puu oli pihlaja, ja piirros syntyi suhteellisen helposti. Ainoa suuri haaste oli latvan oksat, koska ne olivat todella ohuita ja niitä oli paljon. Oli vaikeaa erottaa minne mikäkin meni, ja saada piirros näyttämään yhtä runsasoksaiselta ilman, että siitä tulee sotkuinen. Mielestäni luonnoksistani tuli kuitenkin ihan hyviä, vaikka piiretlin oksia sinne sun tänne.

Vaahtera

Omenapuu

Toisen kohdalla alkoikin jo mennä hermo, koska aiheena oli vaahtera, joka oli paljon vaikeampi piirtää, kuin pihlaja. En saanut tuotua esiin jykevien alaoksien ja hentojen oksien eroa, joten lopputuloksesta tuli hieman sotkuinen. Päätin, että sen jälkeen haluaisin tehdä jotakin pientä ja "helppoa", joten piirsin omenapuun. Se ei kuitenkaan osoittautunut ihan niin helpoksi, sillä oksat osottivat joka suuntaan. 

Omenapuuta hahmotellessani, huomasin, että kello oli jo viisi, joten annettu aikaraja oli mennyt umpeen. Tahdoin kuitenkin saada kaikki puut piirrettyä, joten jatkoin vähän rivakammalla vauhdilla. Siksi olin tyytyväinen, kun huomasin, että viimeiset puulajit koivu, mänty ja kuusi olivat aika helppoja piirtää - tai niin ainakin aluksi luulin.

Neljänneksi puuksi etsin ukoa mahdollisimman yksinkertaisen ja kaljun männyn, jotta pääsisin edes vähän helpommalla. Piirros olikin valmis nopeasti, mutta aika tuntui pidemmältä huonon asennon ja viilenevän ilman takia. Käteni tärisivät piirtäessä, joten oksista tuli heposti sopivan vänkyriä. Työ muistutti mäntyä, joten olin siihen tyytyväinen.

Opiston pihalta oli mielestäni vaikeaa löytää kuusta, joka olisi ollut kiva piirtää. Siksi päädyinkin kärsineeseen yksilöön, joka oli toiselta puolelta kalju. Sitä piirtäessäni mieleeni nousi ties kuinka monta kirosanaa, koska oksat sojottivat minne sattuivat, ja kaljua puolta oli yllättävän vaikea piirtää. Niinpä tuloksena oli vielä kärsineemmän näköinen kuusi, kuin mitä malli oli ollut. En todellakaan tiedä mistä kaikki muut opiskelijat onnistuivat löytämään kauniin tuuhean kuusen. Olisin itse mieluummin piirtänyt sen.

Viimeiseksi piirsin erittäin nopean kuvan koivusta. Päätin jo aloittaessani, että en käyttäisi siihen paljoa aikaa, koska käteni tärisivät kylmästä ja nälästä, enkä olisi jaksanut keskittyä enää yhtään. Viivoja oli vaikea piirtää, sillä käteni tärisivät niin paljon, että ne menivät minne sattuivat. Työstä tuli kuitenkin mielestäni todella hyvä.

Pääsin lopettamaan tehtävän kuuden aikaan, eli työskentelin vain tunnin yli alkuperäisestä suunnitelmasta. Tehtävä oli minulle hyödyksi, koska harjoittelin sen avulla nopeiden ja rohkeiden viivojen tekemistä.  Piirrän yleensä todella pikkutarkasti, joten vapaammin piirtäminen teki minulle todella hyvää. Lähdin ajelemaan kotiin päin väsyneenä, mutta tyytyväisenä töihini. 

Toinen päivä

Tiistai alkoi samasta kuvataiteen luokasta, jossa edellisenä päivänä olimme olleet. Aamu alkoi siitä, että kävimme työt yhdessä läpi. Jokainen laittoi piirtämänsä puut pöydälle eteensä ja sanoivat tehtävästä vuorollaan jotakin, jonka jälkeen kaikki saivat palautteen yhdeltä opiskelijalta ja opettajilta.

Itse sain kehuja männystä ja omenapuusta, niiden rungot olivat hyvät, myös koivu oli hyvä. Minua ohjeistettiin jatkamaan vaahteran ja pihlaja työstämistä, sillä molempien rungoissa olisi voinut olla enemmän tekstuuria. Myös lehvästöstä saisi tehdä kolmiuloitteisempaa, jotta eri tasot tulisivat enemmän esiin. Olimme opettajien kanssa samaa mieltä siitä, että kuusi oli hirveä, ja että sille pitäisi tehdä paljon muutoksia.

Kun olimme käyneet kaikkien työt läpi, aloimme työstämään eteenpäin töitä, joissa oli paranneltavaa. Aloitin itse vaahterasta. Yritin ensin tehdä kaarnamaisempaa kuviota runkoon, ja sitten aloin massoittamaan lehtiä. Massoitus ei kuitenkaan onnistunut niin kuin olisin halunnut, koska en mielestäni osannut tehdä sitä oikealla tavalla. Päätin, että siirryn mieluummin johonkin toiseen piirrokseen, kuin käytän aikaani työhön, joka ei tunnu kehittyvän yhtään.

Seuraavaksi projektikseni valitsin kuusen. Halusin tehdä siitä siistimmän ja yrittää saada puuhun pyöreyden tunnetta. Harjoittelin samalla myös sitä, miten oksat saadaan näyttämään siltä, että ne tulevat kohti. Lopputuloksesta tuli mielestäni ihan hyvä, puu on ehdottomasti siistimpi ja siinä näkyy enemmän pyöreyttä. Vielä on kuitenkin harjoiteltavaa, varsinkin kohti tuleven oksien kanssa. Kuusi on myös todella kalju, oksia olisi voinut lisätä.

Viimeisenä työstin pihlajaa. Varjostin runkoa, ja tein siihen vähän enemmän tekstuuria. Aloin taas massoittelemaan lehtiä, ja mielestäni tämän puun kanssa onnistuin siinä hieman paremmin. Kun kysyin opettajalta miten massoittelusta tulisi vielä parempaa, hän sanoi että minun pitäisi käyttää viel enemmän valoja ja varjoja. Minun pitäisi oikeasti uskaltaa kokeilla vahvoja varjoja ja viivoja, eikä pelätä sitä että työ mene pilalle.

Mielestäni oli mukavaa päästä kehittämään töitä eteenpäin ja nähdä, miten niistä tuli parempia. Ajattelin, että voisin tehdä tämän tehtävän uudelleen kurssin loppupuolella, koska silloin oikeasti näkisi, kuinka paljon on kehittynyt. Koulun käynti on myös ollut todella mukavaa ja rentoa. On ihanaa, kun ei tarvitse olla nenä kiinni oppikirjassa, vaan saa itse kokeilla, onnistua ja jopa epäonnistua.  Olen innoissani tulevista koulupäivistä, enkä malta odottaa uusia tehtäviä!