Elävän mallin piirustus

Lokakuu kului Päivölässä nopeasti. Opiskelun tahti yllätti minut aluksi, ja olin ensimmäisen viikonloppukurssin jälkeen todella väsynyt. Lähdin heti toisella viikolla Espanjaan äidin ja siskojeni kanssa, ja se auttoi taas jaksamaan. Vaikka koko kuukausi oli täynnä mielenkiintoisia tehtävänantoja ja haasteita, päällimmäisenä jäi mieleen elävän mallin piirustuksen viikonloppukurssi. Odotin kurssia innolla, mutta toisaalta olin todella ennakkoluuloinen. En ollut aikaisemmin piirtänyt elävää mallia, joten en tiennyt mitä siltä olisi pitänyt odottaa. Lopulta kurssilla kuitenkin oli todella mukavaa.

Perjantai
Tulimme Espanjasta takaisin torstai-perjantai välisenä yönä ja viikonloppukurssi alkoi perjantaina iltapäivällä. Vaikka olin mennyt nukkumaan vasta neljältä aamulla, en ollut kamalan väsynyt kun pääsin koululle, ja olin siitä positiivisesti yllättynt. Aloitimme kurssin croquis-piiroksilla, joissa malli pysyi yhdessä asennossa aluksi 3 minuuttia, ja muutaman piiroksen jälkeen aika aina väheni. Oletin että toisen alastoman vartalon piirtäminen olisi ollut paljon kiusallisempaa, kuin mitä se lopulta oli. Piirtäessä ei oikeastaan ehtinyt keskittymän siihen, että edessä oikeasti oli joku alasti, vaan keskittyi enemmän mallin ruumiinrakenteeseen ja vartalon linjoihin. Asiaan varmasti vaikutti myös se, että mallina oli ammattilainen, jota ei hävettänyt olla alasti.

Croquis-piirrosten jälkeen kävimme syömässä, jonka aikana opettaja ja malli loivat asetelman pitkäkestoiselle asennolle. Kun tulimme syömästä, pystytimme maalaustelineet ja otimme paperirullasta suuret palat paperia. Malli asettui makuuasentoon, ja meidän tehtävänämme oli piirtää hänet hiilellä. Piirsimme aina 20 minuuttia, jonka jälkeen malli piti tauon, ja sitten jatkoimme taas töitä 20 minuutin ajan. Näin jatkoimme kaksi tuntia, kunnes päivä oli ohi.

Piirtäessäni pidempikestoista asentoa, väsymys alkoi vihdoin painaa, enkä olisi millään jaksanut piirtää. Tauoilla istuin seinän vieressä silmät kiinni, jotta jaksaisin päivän loppuun. Sain kuitenki työni melkein valmiiksi, ja siitä tuli ihan hyvä. Olisin halunnut saada kasvot valmiiksi, sillä nyt ne näyttävät typeriltä, mutta en ehtinyt sinne asti. Kasvot olivat myös sellaisessa kulmassa, että olisi ollut hauska harjoitella piirtämään niitä tästä suunnasta. Kokonaisuutena kuvakulma oli mukavan haastava, ajattelin että se olisi ollut paljon vaikeampi, kuin mitä se loppujen lopuksi oli.


Lauantai
Lauantai-aamu alkoi taas croquis-piiroksilla. Itselleni se ei ollut paras mahdollinen aloitus päivälle, sillä en ole näissä nopeissa piiroksissa kovin hyvä, joten turhauduin aika nopeasti. Se oli kuitenkin hyvää harjoitusta. Loppupäiväksi malli asettui taas samaan asentoon kuin edellisenä päivänä. Tahdoin tutkia asentoa eri kulmasta, joten vaihdoin paikkaa vastakkaiselle puolelle, kuin mistä olin piirtänyt edellisenä päivänä. Piirsin samaa kuvaa koko päivän, taas 20 minuuttia kerrallaan. Väsymys taisi olla läsnä, sillä tauoilla makoilimme salin lattialla.

Tämä työ oli mielestäni onnistunein viikonlopun teoksista. Aikaa oli niin paljon, että sain tutkia vartalon linjoja ja varjoja kaikessa rauhassa. Minua harmittaa, ettei malli mahtunut kokonaan paperille, vaan jouduin jättämään jalkapohjista osan pois. Olisin halunnut saada koko hahmon paperille ja harjoitella jalkpohjien piirtämistä, sillä jo pelkkien kantapäiden piirtäminen oli yllättävän vaikeaa. Hiili oli välillä vähän hankala, sillä jos aluksi piirsi varjon väärään kohtaan liian tummana, ei sitä välttämättä saanut enää kokonaan pois. Siksi päätin itselleni kehitettäväksi, että vielä pitää harjoitella sitä, miten hiili toimii ja miten ne varjot oikeasti siinä ihmisessä menevät. Haluaisin myös oppia tekemään ihosta oikeasti pehmeän näköistä.


Sunnuntai
Taas niitä croquis-piirroksia... Viimeisen päivän kunniaksi päätin piirtää nekin hiilellä, ja se oli ehkä virhe. Piirroksista tuli aika sotkuisia, koska hiileni oli aika paksu, enkä osannut tehdä siistejä ohuita viivoja, kun jouduin piirtämään nopeasti. Sillä piirtäminen kuitenkin varmasti kehitti minua taas eteenpäin. Ja opetti, etten pirrä näitä enää hiilellä!

Piirsimme vielä yhdet kuvat mallista siinä samassa makuuasennossa. Vaihdoin taas paikkaa, ja yritin valita haastavamman kulman. Piirtämiseen oli aikaa vain pari tuntia, joten päätin että kokeilen tehdä kuvaan varjostukset viivoilla, enkä suttaamalla, koska ajattelin että säästän sillä aikaa. Opettajamme oli myös jo aikaisemmin kehottanut meitä olemaan suttaamatta, ja kokeilemaan millasia erilaisia viivoja hiilellä saa tehtyä ja miten ne vaikuttavat työhön.

Aluksi yllätyin siitä, kuinka helpolta valitsemani kulma tuntui, mutta kun olin saanut koko hahmon paperille, huomasin että jalat olivat liian pitkät ja käsi oli väärässä kohdassa. Sain virheet korjattua kuitenki suhteellisen helposti. Pidän siitä, että työn tyyli on hieman erilainen, kuin muiden viikonloppuna piirtämieni kuvien. Ristikkovarjostus onnistui mielestäni hyvin. Ainoa asia, joka minua häiritsee, on polvien vanha ääriviiva, joka jäi näkyviin, vaikka yritin sitä pyyhkiä pois.

Piirrettyämme viimeiset kuvat laitoimme työmme esille salin lattialle, ja kävimme kaikkien työt läpi yhdessä, ja saimme niistä palauettta. Tässä kesti aika kauan, ja varmaankin kaikkia väsytti kun saimme kierroksen tehtyä, mutta palautteen saaminen oli silti todella tärkeää.


Kaiken kaikkiaan pidin viikonloppukurssista todella paljon. Huomasin oman kehtykseni päivien aikana; sunnuntaina sain mallin asennon paljon nopeammin paperille, ja ehdin saada sen kokonaan valmiiksi, kun taas perjantaina hahmo ja tausta jäivät kesken, vaikka aikaa oli suunnilleen saman verran. Elävän mallin piirtäminen oli mielenkiintoista ja ihan erilaista, kuin valokuvasta piirtäminen, sillä asento muuttui tietysti aina hieman, vaikka pöytään olikin teipattu paikat, mihin mallin piti itsensä asettaa. Kurssi kehitti varmasti käsitystäni ihmisen anatomiasta ja taitojani tarkastella sitä. Haluan ehdottomasti piirtää elävää mallia uudelleenkin!