Lokakuun kehitystehtävä: Kolme omakuvaa peilistä

Saamme Päivölässä joka kuukausi kolme kehitystehtävää, joista valitsemme yhden, jonka teemme kyseisen kuun aikana. Lokakuussa vaihtoehtoina olivat kolme omakuvaa peilistä, lehdestä tai neitstä otetun kuvan jatkaminen tai varhaisen muiston piirtäminen jostakin tilasta. Valitsin itse omakuvien piirtämisen, koska ajatteln, että se olisi sellainen tehtävä, josta oppisin paljon, ja johon jaksaisin keskittyä.

Aloitin kuvien piirtämisen vasta lokakuun viimeisenä viikonloppuna, koska meillä oli pidennetty viikonloppu ja olin yksin kotona. Halusin tehdä tehtävän vapaapäivänä, koska koulupäivien jälkeen en enää jaksanut alkaa keskittymään siihen.

Ensimmäinen omakuva epäonnistui. Aloitin heti piirtämään viistossa olevia kasvoja, mikä oli ehkä virhe. Aluksi olisi varmaan kannattanut aloittaa katsomalla peiliin suoraan, jotta pääsee tekemiseen kiinni. Turhauduin tähän työhön, koska mittasuhteet olivat pielessä ja paperin päällimmäinen kerros repesi suupielestä, joten näyttää siltä, että siinä olisi roska. Harkitsin vakavasti työn repimistä tai poltamista, mutta jätin sen kuitenkin rauhaan.

Epäonnistumisen jälkeen menin sohvalle murjottamaan ja katsomaan Netflixiä, kunnes myöhemmin päätin, että minun olisi pakko yrittää piirtää vielä toinen kuva. Istuin siis taas peilin ääreen, ja katsoin siihen tällä kertaa suoraan. Kuvan piirtäminen oli huomattavasti helpompaa, sillä minun ei tarvinnut liikuttaa kuin silmiäni, kun katselin paperia ja peiliä vuorotellen. Onnistuin tavoitteessani, ja sain aikaiseksi huomattavasti paremman omakuvan, joka jopa muistuttaa minua.

Seuraavana päivänä olimme siskoni luona perhelounaalla. Lounaan jälkeen muut alkoivat pelaamaan lautapeliä, ja minä aloin piirtämään seuraavaa kuvaa. Halusin piirtää omakuvan, jossa kasvoni ovat vähän yläviistossa, mutta sen toteuttaminen oli todella vaikeaa. Luonnos tuli paperille aika nopeasti, mutta kun aloin tekemään kasvojen osia tarkemmin, huomasin, että kuva näytti oudolta. Aluksi nenä ei ollut tarpeeksi kallellaan, joten korjasin sen, sitten sama kävi suulle, ja lopulta silmille. Jouduin siis korjaamaan urakalla. Se kuitenkin kannatti, koska kasvot näyttivät heti fiksummilta. Lopputulos oli ihan hyvä, mutta vasen silmä jäi vielä liian suureksi. Se saisi olla pienempi, jotta se näyttäisi siltä, että se on kauempana.

Päätin tehdä vielä yhden kuvan, koska en halunnut käyttää ensimmäisenä piitämääni omakuvaa. Maanantaina saimme koulussa tehdä keskeneräisiä töitä, joten päätin silloin piirtää ensimmäisestä kuvasta uuden version. Tällä kertaa hahmo piirtyi paperille todella nopeasti, selvästi kasvojen rakenne oli jo tullut tutuksi. Halusin tehdä tästä piirroksesta enemmän luonnosmaisen, joten käytin siinä vain kahta eri kynää ja tein varjostukset viivoilla. Mielestäni lopputuloksesta tuli hyvä, ja kasvot näyttävät aika paljon omiltani.

Yhdessä nämä kuvat luovat mielestäni hyvän kokonaisuuden, jossa näkyy, että olen tutkinut kasvoja eri suunnista. Mielestäni niissä näkyy myös kehitystä, sillä viimeisin kuva ei näytä enää niin varovaiselta, kuin ensimmäiset. Sain kritiikkiä opettajalta siitä, että ilmeeni oli jokaisessa kuvassa sama, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä. Jos tekisin nämä työt nyt uudelleen, yrittäisin piirtää johonkin kuvaan ehkä pienen hymyn. Piirtäisin myös yhden eri välineellä, esimerkiksi hiilellä, sillä nyt kaikki työt ovat todella samanlaisia. Onneksi kyseessä oli nimenomaan kehitystehtävä, joten tästä kehitytään vain eteenpäin.