Kun loma ahdistaa, on aika pysähtyä
Olen nyt ollut yli kuukauden vapaalla, ilman töitä, koulua, tai muita velvollisuuksia. Aluksi kauan odotettu loma tuntui todella ihanalta, ja ajattelinkin, että nämä kaksi kuukautta kuluvat nopeasti ja mukavasti. Nyt, kun loman puoliväli on ohitettu, en jaksaisi olla enää päivääkään tekemättä mitään. Kaipaan tekemistä ja aikatauluja, jopa stressiä. Kuitenkin tiedän, että kun koulu alkaa, kaipaan taas niitä päiviä, kun tehtäviin kuuluivat vain laiskottelu ja ruuanlaitto. Miksei vapaa-aikaa osaa arvostaa silloin, kun sitä on?
Minulle laiskottelun arvostaminen on vaikeaa, koska olen viimeisen puolen vuoden aikana tottunut siihen, että koko ajan on tekemistä ja huolehdittavaa. Kun lomani pääsi muuton jälkeen kunnolla käyntiin, sain ahdistuskohtauksen jokaisena päivänä, kun päätin olla tekemättä mitään. Ajattelin, että minun on pakko esimerkiksi piirtää, jotta valmistaudun koulun alkuun ja ensi vuoden pääsykokeisiin. Yritinkin muutamina päivinä pakottaa itseni piirtämään, mutta lopputulos ei tietenkään ollut hyvä, koska työn teko oli väkinäistä. Ahdistuin sitten työn huonoudestakin, koska olin ihan varma etten osaa enää piirtää, enkä pääse Aaltoon.
Ahdistuksen tunne on jotain niin kamalaa, etten haluaisi kokea sitä koskaan uudelleen. Tuntuu etten pysty hengittämään kunnolla, enkä keskittymään mihinkään. Olo on levoton ja haluan olla liikkeessä koko ajan, koska paikallaan oleminen tuntuu pahemmalta. Kun tunne ei meinaa mennä ohi, paniikki iskee, koska pelkään, ettei se katoa ollenkaan. Yritän etsiä ahdistukselle syytä, mutta usein sitä ei löydy. Tahdon samaan aikaan olla yksin ja saada muiden ihmisten läheisyyttä. Läheisyys kuitenkin voittaa usein, sillä poikaystävän halaaminen helpottaa nopeasti. Halaamisen avulla palaan takaisin todellisuuteen, ja ymmärrän ettei mitään hätää ole.
Päätin etsiä netistä apua, ja päädyin mielenterveystalo.fi -sivustolle. Sieltä löysin erilaisia hyviä harjoituksia, joita päätin kokeilla. Minua auttoi parhaiten se, että kirjoitin joka aamu paperille ne asiat, jotka halusin tehdä kyseisen päivän aikana. Kun lapussa luki itsestään selvätkin askareet, kuten ruuanlaitto, pystyin rentoutumaan helpommin. Näin paperilta, mitkä asiat olin päättänyt tehdä, eikä tarvinnut arvuutella, unohdinko jotakin. Ylättyin, että niinkin pieni asia helpotti paljon. Nyt kun en ole muistanut muutamaan päivään listata askareita, ahdistusta on ollut useammin. Täytyykin aloittaa se taas!
Yllätyin, kun huomasin, kuinka ylisuorittaja oikeasti olen. Järjetöntä on se, etten ole koskaan kokenut näin voimakasta ahdistusta edes niinä hetkinä, kun olen ollut paljon stressaantuneempi, kuin nyt. On outoa ahdistua, kun siihen ei ole syytä, tai kun syynä on se, etten ole valmistautunut valmennuskurssille menoon. Menen kurssille oppimaan, en olemaan ammattilainen.
Olen kuitenkin opiskellut lomallakin, sillä opin näiltä kahdelta kuukaudelta varmasti sen, että on sallittua joskus olla tekemättä mitään, tai olla miettimättä tulevaisuutta. Molemmat ovat minulle todella vaikeita asioita toteuttaa, mutta onneksi uutta ajattelutapaa ei tarvitse hallita heti huomenna.
Ongelmistaan puhuminen kannattaa. Jos yrittää selviytyä kaikesta yksin, elämä tulee olemaan vaikeaa ja hyvin yksinäistä. Yritän itse olla läheisilleni avoimempi, jotta heidänkin olisi helpompi ymmärtää, miksi käyttäydyn välillä todella tyhmästi. Muiden on vaikeaa auttaa, jos he eivät edes tiedä, mikä toista vaivaa. Omien ongelmien myöntäminen ja muille paljastaminen on vaikeaa ja vaatii paljon, mutta ne helpottavat omaa oloa. Esimerkiksi tämän postauksen kirjoittaminen auttoi minua ymmärtämään omia tunteitani ja ajatuksiani, mutta sen kirjoittaminen oli samalla todella hämmentävää. Olen kuitenkin iloinen, että sain mietteeni kasattua jonkinlaiseen järjestykseen, vaikka se vaatikin kaivelua.
Kirjoittaessani, minulle tuli pitkästä aikaa halu piirtää. Siksi taidankin nyt ottaa kynän käteen ja taiteilla. En tee sitä pakosta tai valmistautuakseni, vaan ihan omaksi iloksi.
Minulle laiskottelun arvostaminen on vaikeaa, koska olen viimeisen puolen vuoden aikana tottunut siihen, että koko ajan on tekemistä ja huolehdittavaa. Kun lomani pääsi muuton jälkeen kunnolla käyntiin, sain ahdistuskohtauksen jokaisena päivänä, kun päätin olla tekemättä mitään. Ajattelin, että minun on pakko esimerkiksi piirtää, jotta valmistaudun koulun alkuun ja ensi vuoden pääsykokeisiin. Yritinkin muutamina päivinä pakottaa itseni piirtämään, mutta lopputulos ei tietenkään ollut hyvä, koska työn teko oli väkinäistä. Ahdistuin sitten työn huonoudestakin, koska olin ihan varma etten osaa enää piirtää, enkä pääse Aaltoon.
 |
| Tässä esimerkki työstä, johon minulla ei ollut yhtään motivaatiota, ja jonka lopputulos olikin mielialan mukainen. |
Ahdistuksen tunne on jotain niin kamalaa, etten haluaisi kokea sitä koskaan uudelleen. Tuntuu etten pysty hengittämään kunnolla, enkä keskittymään mihinkään. Olo on levoton ja haluan olla liikkeessä koko ajan, koska paikallaan oleminen tuntuu pahemmalta. Kun tunne ei meinaa mennä ohi, paniikki iskee, koska pelkään, ettei se katoa ollenkaan. Yritän etsiä ahdistukselle syytä, mutta usein sitä ei löydy. Tahdon samaan aikaan olla yksin ja saada muiden ihmisten läheisyyttä. Läheisyys kuitenkin voittaa usein, sillä poikaystävän halaaminen helpottaa nopeasti. Halaamisen avulla palaan takaisin todellisuuteen, ja ymmärrän ettei mitään hätää ole.
Päätin etsiä netistä apua, ja päädyin mielenterveystalo.fi -sivustolle. Sieltä löysin erilaisia hyviä harjoituksia, joita päätin kokeilla. Minua auttoi parhaiten se, että kirjoitin joka aamu paperille ne asiat, jotka halusin tehdä kyseisen päivän aikana. Kun lapussa luki itsestään selvätkin askareet, kuten ruuanlaitto, pystyin rentoutumaan helpommin. Näin paperilta, mitkä asiat olin päättänyt tehdä, eikä tarvinnut arvuutella, unohdinko jotakin. Ylättyin, että niinkin pieni asia helpotti paljon. Nyt kun en ole muistanut muutamaan päivään listata askareita, ahdistusta on ollut useammin. Täytyykin aloittaa se taas!
Yllätyin, kun huomasin, kuinka ylisuorittaja oikeasti olen. Järjetöntä on se, etten ole koskaan kokenut näin voimakasta ahdistusta edes niinä hetkinä, kun olen ollut paljon stressaantuneempi, kuin nyt. On outoa ahdistua, kun siihen ei ole syytä, tai kun syynä on se, etten ole valmistautunut valmennuskurssille menoon. Menen kurssille oppimaan, en olemaan ammattilainen.
Olen kuitenkin opiskellut lomallakin, sillä opin näiltä kahdelta kuukaudelta varmasti sen, että on sallittua joskus olla tekemättä mitään, tai olla miettimättä tulevaisuutta. Molemmat ovat minulle todella vaikeita asioita toteuttaa, mutta onneksi uutta ajattelutapaa ei tarvitse hallita heti huomenna.
Ongelmistaan puhuminen kannattaa. Jos yrittää selviytyä kaikesta yksin, elämä tulee olemaan vaikeaa ja hyvin yksinäistä. Yritän itse olla läheisilleni avoimempi, jotta heidänkin olisi helpompi ymmärtää, miksi käyttäydyn välillä todella tyhmästi. Muiden on vaikeaa auttaa, jos he eivät edes tiedä, mikä toista vaivaa. Omien ongelmien myöntäminen ja muille paljastaminen on vaikeaa ja vaatii paljon, mutta ne helpottavat omaa oloa. Esimerkiksi tämän postauksen kirjoittaminen auttoi minua ymmärtämään omia tunteitani ja ajatuksiani, mutta sen kirjoittaminen oli samalla todella hämmentävää. Olen kuitenkin iloinen, että sain mietteeni kasattua jonkinlaiseen järjestykseen, vaikka se vaatikin kaivelua.
Kirjoittaessani, minulle tuli pitkästä aikaa halu piirtää. Siksi taidankin nyt ottaa kynän käteen ja taiteilla. En tee sitä pakosta tai valmistautuakseni, vaan ihan omaksi iloksi.
 |
| Tällaisen työn sain aikaiseksi. Olin niin innoissani, että lopetin piirtämisen neljältä yöllä. Kuvassa on Maddie Ziegler Thunderclouds -kappaleen musiikkivideosta. |
Kommentit
Lähetä kommentti