Lahden Muotoiluinstituutti: sisustusarkkitehtuurin ennakkotehtävät 2018

Lahden Muotoiluinstituutin ennakkotehtävät julkaistiin jo helmikuun alkupuolella, mutta itse löysin ne vasta muutama viikko julkaisun jälkeen. Oletin, että ne olisivat ilmestyneet vasta myöhemmin, kuten muissa kouluissa. Tehtävässä hakijan piti tehdä portfolio, jossa sai olla 4-10 sivua. Portfolioon sai kerätä vanhoja tai uusia töitä, kunhan ne esittelivät hakijan persoonaa ja taitoja. Töihin piti liittää lyhyet, niitä kuvaavat tekstit ja ensimmäisellä sivulla piti olla motivaatiokirje, jossa hakija kertoo itsestään.

Aluksi pidin tehtävää kamalan tylsänä, sillä töitä ei oltu määritelty mitenkään. Huomasin, ettei minulla ollut yhtäkään työtä, jonka olisin halunnut lähettää koululle. Päätin, että teen portfoliota varten täysin uudet työt. Noh, se oli helpommin sanottu, kuin tehty. Minulla kesti monta päivää, ennen kuin edes sain aloitettua ensimmäisen kuvan piirtämisen, sillä minulla ei ollut yhtäkään ideaa. Samaan aikaan ruotsin ja matikan kirjoitukset painoivat päälle, mikä ei auttanut asiaa yhtään. En tiennyt, kumpaan minun olisi pitänyt panostaa, kirjoituksiin vai ennakkotehtäviin, joten tein molempia vähän ja vuorotellen.

Onni

Portfolion esimmäisessä työssä halusin näyttää taitojani lyijykynäpiirroksen muodossa. Tein asetelman balettitossuistani, ja kukkakimpusta, jonka sain ystävänpäivänä poikaystävältäni, ja otin siitä kuvan. Piirsin lyijykynäpiirroksen sitten tämän kuvan pohjalta. Tämä oli viimeinen työ, jonka tein. Piirsin sen illan/yön ja seuraavan aamun aikana, kun olin siskoni luona kylässä. Työ oli varmaankin kaikkein stressaavin, sillä sen kanssa tuli kiire (portfolio piti lähettää seuraavana päivänä), ja siinä oli paljon tehtävää. En ole hyvä piirtämään kukkia, varsinkaan ruusuja, joten muutamaan kertaan kirosin itseäni, kun olin valinnut niin vaikean aiheen. Työn tekeminen oli suurimman osan ajasta perseestä, mutta se on kuitenkin yksi lemppareistani, sillä mielestäni lopputuloksesta tuli hyvin kaunis. 

Ilo

Vapaus

Seuraavat työt olivat vesiväritöitä,  ensimmäisessä käytin sekatekniikkaa. Ensimmäinen työ lähti siitä, että aloin vain leikkiä lämpimän sävyisillä vesiväreillä. Kastelin ensin pensselillä koko paperin, ja sitten tiputtelin siihen värilänttejä todella märällä pensselillä. Myöhemmin piirsin taustan päälle lyijykynällä voikukan, jonka siemenet muuttuvat linnuiksi. Olin aikaisemmin nähnyt tämän idean tatuoinnin muodossa ja ihastuin siihen täysin.

Toinen työ oli kokonaan vesivärityö. Tein pohjan valuttamalla, halusin kokeilla minkälainen siitä tulisi, jos laittaisin värit samaan järjestykseen, kuin sateenkaaressa. Kun tausta oli kuivunut, huomasin, että yksi valuma näytti vähän ihmisen ääriviivoilta. Piirsin sitten siihen kohtaan ihmisen, joka muuttui nauhaa piteleväksi tanssijaksi, joka lopulta sai avaruusvärityksen. En ollut aikaisemmin tehnyt avaruusväritystä vesiväreillä (enkä oikein muillakaan väreillä), joten opiskelin tekniikkaa muutamasta Youtube -videosta. Maalasin koko hahmon pienimmällä pensselilläni, ja siinä kesti ikuisuus. Pelkäsin, että pilaisin koko työn, mutta lopputulos olikin todella hieno. Kova työ siis kannatti.
Näiden töiden tekeminen oli oikeasti mukavaa. Niiden piti olla vain kokeiluja, joten tein ne rauhassa, enkä stressannut liikaa. Jatkoin niiden tekemistä aina kun en enää jaksanut luke ruotsin kirjoituksiin (eli hyvin usein), joten ne myös toimivat eräänlaisina pakokeinoina. Töissä on iloinen tunnelma ja ihanat värit, jotka saavat  minut pitämään niistä vielä enemmän.

Koti

Halusin laittaa mukaan jonkun työn, joka ei ollut tarkka ja viimeistelty. Niinpä liitin portfolioon muutaman vuoden takaisen kuvan, jonka piirsin edellisessä kodissamme Oitissa, juuri ennen muuttoa. Se oli raskas muutto monistakin syistä ja halusin paikasta jonkun muiston. Istuin yhtenä iltana autotallimme eteen ja piirsin lyijykynällä edessäni olevan piha-aidan ja naapurin talon. Äitini näki kuvan lehtiössäni ja ehdotti, että laittaisin sen portfolioon. Mielestäni työ teki portfoliostani persoonallisemman, ja olen tyytyväinen, että päätin laittaa sen mukaan.

Tulevaisuus

Alku

Ikiliikkuja

Loput kolme työtä olivat Aalto-yliopiston ennakkotehtäviä. Jouduin tekemään niitä samaan aikaan, kuin portfoliota, joten ajattelin, että voisin ihan hyvin käyttää samoja töitä molemmissa ennakkotehtävissä. Näistä töistä on toinen postaus, Aalto yliopisto: sisustusarkkitehtuurin ennakkotehtävät 2018, joten niistä voi lukea lisää sieltä! 

Kun kaikki työt olivat valmiit, tein tummansinisestä pahvista kirjan ja aloin sommittelemaan kuvia sivuille. Siskoni auttoi minua kirjan tekemisessä, sillä olin jo niin väsynyt ja ahdistunut, että siitä olisi varmaan tullut hirveän ruma, ellei hän olisi ollut paikalla. Hän esimerkiksi opetti minua nitomaan kirjan selkämyksen langalla, ja ehdotti, että laitamme joihinkin väleihin kontaktimuovia, jotta kirjasta tulisi kestävämpi. Sommittelu vei yllättävän kauan aikaa, sillä halusin, että kuvat olisivat viisaassa järjestyksessä ja loisivat jonkinlaisen tarinan. Liimasin kuvat pahville ja kirjoitin niiden viereen lyhyet kuvaukset. Halusin nimetä jokaisen työn samalla tavalla, joten kaikkien töiden nimenä on yksi suomenkielinen sana, joka mielestäni kuvasi työtä parhaiten.

Olin (ja olen yhä) tyytyväinen portfolioon. Mielestäni siitä tuli kaunis kokonaisuus, joka kuvastaa minua. Se kertoo harrastuksistani ja mielenkiinnoistani, omistautumisestani, ja mitkä asiat ovat minulle tärkeitä. Se vaati minulta paljon, mutta myös antoi, sillä sen avulla sain kutsun pääsykokeisiin. Tehtävä ei siis todellakaan ollut tylsä, niin kuin aluksi luulin, vaan todella mielenkiintoinen ja opettavainen. Se opetti minulle hyvin paljon ajankäyttöä ja ssen, että tästäkään ei olisi tarvinnut ottaa stressiä ihan niin paljoa!