Aalto-yliopisto: sisustusarkkitehtuurin ennakkotehtävät 2018

Aallon ennakkotehtävät julkaistiin muistaakseni helmikuun loppupuolella. Olin odottanut niitä pitkään ja hartaasti, sillä olisin halunnut aloittaa niiden tekemisen mahdollisimman aikaisin. Työt piti olla lähetettynä koululle 28.3 mennessä, joten aikaa ei ollut kuin kuukausi. Kun tehtävät julkaistiin Aallon nettisivuilla, yllätyin niiden haastavuudesta. Samaan aikaan tehtävät kuitenkin olivat kauhean mielenkiintoisia.

Aloittamisen vaikeus iski kuitenkin taas kerran. Tehtävänannot jättivät hakijalle niin suuren vapauden, että oli vaikeaa arvata, minkälainen työ sopisi siihen parhaiten. Ensimmäinen tehtävänanto oli esimerkiksi näinkin laaja: "Tehtävä 1. Kaiken alku. Maalaa näkemyksesi kaiken alusta. Toteutustapa: Väreillä maalaten A3-kokoiselle paperille." Jäin miettimään liikaa sitä, minkälaisen työn arvostelijat haluaisivat nähdä, en sitä, mitä itse haluaisin heille näyttää. Äitini ja siskoni kuitenkin muistuttivat minulle, että he eivät halua nähdä tietynlaista työtä, vaan he haluavat nähdä uusia lähestymistapoja ja ideoita.

Kaiken alku

Ensimmäisen tehtävän nimi oli Kaiken alku. Työssä piti maalata väreillä oma näkemykseni kaiken alusta A3-kokoiselle paperille. Ihan ensimmäinen ajatukseni kaiken alusta oli maapallon ja koko aurinkokunna synty, mutta jotenkin se tuntui liian tieteelliseltä ja normaalilta lähestymistavalta. Seuraavaksi ajattelin pientä puun taimea; sekin on jonkin alku. Lopullinen ideani oli kuitenkin raskaana oleva nainen, kenen sisällä kasvaa uuden ihmisen alku. Halusin tehdä jotain kaunista sekasorron keskelle, joten sijoitin tulevan äidin savupilven keskelle. Aluksi ajattelin, että nainen seisoisi keskellä palavaa kaupunkia, mutta valmista työtä katsellessani, ajattelin, että maanläheisten väriensä takia hän voisi olla vaikka maapallo ihmismuodossa.
Tämä oli ensimmäinen työ, jonka näistä kolmesta tein, enkä missän vaiheessa ollut siihen kovin tyytyväinen. Nykyään se on jo ihan hieno, mutta vieläkin olen sitä mieltä, että se voisi olla siistimpi. Haastavin osa työssä olivat naisen kädet, sillä olen huono pirtämään käden ja sormien asentoa. Myös taustan teko oli vaikeaa, koska ole aikaisemmin yrittänyt tehdä vesiväreillä savupilveä. Mielestäni tausta onnistui kuitenkin yllättävän hyvin.

Ikiliikkuja

Toisessa tehtävässä piti rakentaa ikiliikkuja. Materiaali ja tekniikka olivat vapaasti hakijan valittavissa, mutta työstä piti ottaa valokuva yksiväristä taustaa vasten. Tämä työ tuotti minulle eniten harmaita hiuksia, sillä toimivaa ikiliikkujaa on mahdoton rakentaa. Lähestyinkin aihetta siltä kannalta, että jos tehtävänannossa ei sanota, että sen pitää toimia, niin en edes yritä tehdä siitä toimivaa. Ihan ensimmäinen ideani oli käsi, joka liikkuu keikkuen (samalla tavalla kuin se vettä juova lintu), ja soittaa pianolla tiettyä sointua. Ajattelin, että se kertoisi minusta, koska olen itse soittanut pianoa 10 vuotta. Hylkäsin kuitenkin tämän idean ja keksin muutaman muun, kuten trampoliinilla hyppivän tanssijan, mutta valitsin sitten lopulta alkuperäisen ideani.
Käden tekeminen oli ehdottomasti työläin vaihe koko ikiliikkujassa. Yritin etsiä kirpputorilta mallinuken kättä, jota olisin voinut hyödyntää, mutta koska sellaista ei löytynyt, päätin tehdä käden kokonaan itse. Aloitin sillä, että laitoin oman vasemman käteni siihen asentoon, missä halusin käden olevan, teippasin rautalankaa omaan käteeni ja muotoilin ne oikeaan muotoon. Rautalanka toimi siis tuon käden luina. "Luiden" päälle laitoin paperimassaa, mikä oli varsin haastavaa, sillä se ei meinannut pysyä rautalangassa kiinni painonsa takia. Paperimassa kiinnittyi hieman helpommin, kun sen päälle laittoi talouspaperin palasia. Totesimme äidin kanssa, että talouspaperi oli tuon käden iho. Kun koko käsi oli kuiva (noin neljän päivän jälkeen), levitin paperimassan päälle pienen kerroksen kipsiä. Se teki pinnasta kestävämmän, tasaisemman ja se oli helpompi maalata. Kipsi kuivui yllättävän nopeasti, ja pääsin maalaamaan käden hopealla ja kultaisella akryylimaalilla.
Käden jalustassa käytin pahvia ja paperimassaa, tolpat on tehty puisesta harjanvarresta. Ne on maalattu valkoisella akryylimaalilla. Jousi on jostakin suuresta koneesta, äiti oli tuonut sen töistä, ja sekin on maalattu kultaisella akryylimaalilla.
Piano aiheutti myös jonkin verran päänvaivaa, sillä minulla ei ollut aikaa eikä halua rakentaa pianon koskettimia esimerkiksi puusta. Keksimme äidin kanssa, että irroitamme osan koskettimista vanhasta syntikastani. Ne irtosivat suhteellisen helposti, ja saimme rakennettua pienen pianon, johon teimme reunat valkoisesta puulistasta.
Ikiliikkujan tekeminen oli aika ahdistavaa; en ole kovin hyvä rakentamaan, enkä ole koskaan aikaisemmin yrittänyt muotoilla kättä. Minua pelotti, etten saa työtä valmiiksi ajoissa, varsinkin kun paperimassan kuivumisessa kesti niin kauan. Kättä oli myös vaikea saada pysymään tasapainossa, sillä sormet painoivat paljon enemmän, kuin käsivarsi. Jouduin lisäämään käsivarteen rautasia osia, jotta se olisi edes jonkinlaisessa tasapainossa. Onneksi tein työtä äidin luona, niin sain tarvittavaa tukea ja seuraa. Nyt ainakin osaan tarvittaessa rakentaa suhteellisen realistisen käden, jos minulta sitä pyydetään!

Ikkuna tulevaisuuteen

Kolmannesta tehtävästä pidin eniten, sillä tekniikka oli minulle tutuin ja helpoin. Tehtävän nimi oli "Ikkuna tulevaisuuteen", ja hakijan tehtävänä oli piirtää lyijykynällä itsensä katsomassa tulevaisuuteen A3-kokoiselle paperille. Sain idean kristallipallosta, josta näkyy tulevaisuuden kaupunki. Halusin hahmosta mahdollisimman paljon itseni näköisen, joten otin itsestäni kuvan, jossa katson alaspäin, ja piirsin hahmon kasvot sen avulla. Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen, sillä hahmo todella näyttää minulta.
Kristallipallon ja käsien piirtäminen olivat tämän työn vaikeimmat kohdat. En ole aikaisemmin piirtänyt käsiä tuohon asentoon, joten jouduin käyttämään kuvaa mallina. Oli myös vaikeaa saada kaupungin maisema näyttämään siltä, että se näkyy kristallipallosta, sillä melkein kaikkien viivojen täytyi olla kaarevia. Mielestäni onnistuin kuitenkin luomaan pallomaisen efektin. Olen myös aika tyytyväinen kristallipallon luomaan valoon, mutta olisin voinut tehdä tummista kohdista vielä tummemmat, jotta valoista kohdat olisivat hypänneet esiin enemmän.
Tein tätä työtä mielelläni. Se opetti minulle paljon lisää valoista ja varjoista ja käsien piirtämisestä. Työn piirtäminen oli palkintoni kirjoitusten jälkeen. Sain vain laittaa Netflixin pyörimään, aivot jäähylle ja piirtää.

Kokonaisuudessaan olen näihin töihin tyytyväinen. Vasta tätä kirjoittaessani todella tajusin, kuinka paljon aikaa ja vaivaa näin niiden eteen. Ymmärsin myös, kuinka stressaantunut olin tuohon aikaan. Pahoittelut siis äidille ja siskolleni Saanalle, jotka joutuivat kestämään minua tuolloin! Jokaisesta työstä tuli kuitenkin hyvin minun tyyliseni, ja niissä näkyvät vahvuuteni. Kun lähetin nämä työt, olin tyytyväinen vain viimeiseen, ja olin ihan varma, etten pääse valintakokeisiin. Aikakin riitti ihan hyvin, sain lähetettyä työt ajoissa, vaikka se vaati töiden tekemistä joka päivä, samalla kun olisi pitänyt valmistautua ylioppilaskokeisiin. Tuona aikana kehityin kuitenkin todella paljon sekä taiteellisesti, että henkisesti. Uskon, että tämän kokemuksen perusteella ensi vuoden ennakkotehtävien tekeminen on edes vähän helpompaa.

Ps. Tässä linkki Lahden Muotoiluinstituutin ennakkotehtäviin!