Sisustusarkkitehtuurin ennakkotehtävät 2019

Helmikuun lopulla koitti taas ennakkotehtävien tekemisen aika. Tänä vuonna hain Aalto-yliopistoon, Lahden Muotoiluinstituuttiin ja Metropoliaan opiskelemaan sisustusarkkitehtuuria. Aalto oli ainoa, jonne oli kunnon ennakkotehtävät, Lahteen piti tehdä vain portfolio ja Metropoliaan ei ollut tehtäviä ollenkaan.

Aallon tehtävät tuntuivat tänä vuonna helpommilta, kuin viime vuonna. Selvästi Päivölässä opiskeleminen on auttanut niihin valmistautumiseen. Myös pienempi stressimäärä helpotti asiaa. En oikein missään vaiheessa ottanut tehtävistä sen suurempaa ahdistusta tai jännitystä, mikä oli minulle uutta. Nautin vain tehtävien tekemisestä.

Heti ensimmäisenä päivänä kun tehtävät julkaistiin, kirjoitin heti kaikista tehtävistä ensimmäiset ajatukset ylös ja aloin luonnostelemaan. Ideat tulivat yllättävän nopeasti, ja epäilinkin heti, voivatko ne olla niin hyviä ideoita, kun niitä ei tarvinnut sen kummemmin kaivella.

Ihmiset vedenrajassa

Aloitin ensimmäisenä kolmannesta tehtävästä, koska tekniikkana siinä oli lyijykynä, mikä on minulle helpoin ja mieluisin tekniikka. Aihe oli kuitenkin ehkä minusta vaikein, joten halusin päästä miettimään sitä, ettei sen kanssa tulisi kiire.

Ideoita tähän tehtävään oli kauheasti, mietin vedessä leikkiviä lapsia, kalliolta veteen hyppääviä ihmisiä, uimareita, jotka on kuvattu puoliksi veden pinnalta ja puoliksi pinnan alta... Lopulta kuitenkin sain idean viikinkihautajaisista, jossa ihmiset työntävät veneessä olevaa vainajaa veteen.
Kuvan suunnittelemisen aloitin etsimällä netistä kuvia miehistä, jotka työntävät venettä. En osannut piirtää sitä päästä, joten otin mallia yhdestä kuvasta, jossa viisi miestä työntää venettä vesille, ja muokkasin sitä niin, että miehiä oli vain kolme. Loput sitten tulivat omasta päästäni, ainoastaan vaatteisiin etsin mallikuvia. Tässäkin huomasin kehitystä viime vudesta, sillä silloin piirsin kuvat melkein suoraan mallista.

Suurin työ kuvassa oli varmaankin vedessä ja eri valöörien tekemisessä. Oli vaikeaa saada tummat kohdat tarpeeksi tummiksi, jottei kuvasta jää tylsä ja lattana. Onnistuin kuitenkin mielestäni aika hyvin, ehkä joihinkin kohtiin olisi vielä voinut laittaa vähän tummempaa. Myös vesi vei paljon aikaa, koska sen tekeminen oli aika vaikeaa. Veden piirtäminen ei ole ollut minulle koskaan kauhean helppoa, joten sen piirtäminen vähän pelotti, mutta onnistuin siinäkin ihan hyvin. Vielä pitää harjoitella, että saisi siitä elävämmän näköistä, mutta olen silti tähän tyytyväinen.

Työn tekeminen vei minulta noin viikon, tein sitä melkein pelkästään koulussa, joten en pitänyt kiirettä. En ole ihan varma täyttääkö tämä tehtävänannon, koska lauseen "ihmiset vedenrajassa" voi tulkita niin monella tavalla, mutta tämä on minun tulkintani. Onnistuin mielestäni hyvin tunnelman luomisessa ja mittasuhteissa, sekä varjostuksissa. Työstä tuli hyvä.

Tuntematon kala Itämeressä

Lyijykynätyön jälkeen aloin tekemään maalausta. Aluksi ajattelin tehdä vesivärityön, mutta sitten ajattelin, että olisi kivempi tehdä jotain erilaista vahvemmilla pigmenteillä, joten päädyin akryylimaaleihin. Tiesin heti aluasta, että haluan tehdä jonkinlaisen pseudoeläimen ja sekoittaa kalan kanssa jotakin muuta eläintä. Ensin kävi mielessä papukaija, dinosaurus, jopa ihminen. Tykästyin kuitenkin lintuaiheeseen ja päädyin pelikaanin ja delfiinin risteytykseen. 

Aloitin maalauksen taustasta, etsin siihen malliksi kuvia Itämerestä, koska halusin ympäristöstä mahdollisimman oikeanlaisen, eli enemmänkin vihertävän, kuin kirkkaan sinisen. Kun taustaa oli hinkattu vähän turhankin kauan, että se varmasti olisi täydellinen, aloitin kalan tekemisen. Kala syntyi aika nopeasti, turhauttavin ja työläin osa oli oranssien suomujen ja suusta tulevien kuplien teko. Halusin luoda kuvaan jännitettä, joten laitoin kalani jahtaamaan ahventa, jonka maalaaminen oli ihan yllättävän haastavaa.

Olen tyytyväinen työn lopputulokseen. Mielestäni maalaus on mielenkiintoinen ja siinä on hienot värit. Vesi onnistui yllättävän hyvin ja sain tehtyä hyvän syvyysvaikutelman. 

Uimahyppytorni

Kolmas tehtävä oli rakennustehtävä. Aiheena oli uimahyppytorni. Tämänkin ideoinnin aloitin heti ensimmäisenä päivänä, kun tehtävät tulivat julki, ja rakentelin tätä aina kotona koulun jälkeen. Minua on uimahyppytorneissa aina ärsyttänyt se, että joutuu odottamaan vuoroaan, kun on useita hyppääjiä eri tasoilla. Siksi lähdinkin omaa torniani suunnittelemaan niin, että jokaiselta tasolta voi hypätä samaan aikaan. Erilaisten suunnitelmien jälkeen päädyin pyöreään muotoon.

Aloitin hyppytornin rakentamisen sen sisällä kulkevista kierreportaista. Rakentamista vaikeutti määrätty mittakaava, ei voinut lätkiä menemään ihan miten sattuu. Onneksi tulitikkurasiat oivat juuri mittakaavaa sopivia askelmia, niin ei tarvinnut itse alkaa väkertämään laatikoita. Ostin siis suuren kasan tulitikkuja ja aloin liimaamaan askeja talouspaperirullan ympärille. Tämä vaihe kesti ihan yllättävän kauan. Vielä suuremman työn tuotti kartonki, josta tein portaiden ympärille seinät. Halusin, että portaiden ympärillä on vai yksi kokonainen kartonki, en halunnut tehdä seiniä paloista. Tämä vaati paljon mittailua ja kiroilua, että sain hyppytasojen aukot oikeille kohdille ja oikean kokoisiksi. Jotenkin siinä onnistuin, en vieläkään ymmärrä miten. 

Kun portaikko oli valmis, rakensin hyppytasot tulitikkuaskeista. Sitten suunnittelin koristelut ja ylätason kaiteet. Kun koko työ oli valmis kuljetin sen koululle ja otin siitä meille rakennetussa studiossa kuvat. Otin aluksi ihan normaalit kuvat normaalissa valaistuksessa, mutta kuvat olivat mielestäni liian tavallisia, eivätkä tuoneet työtäni tarpeeksi esiin. Päätin kokeilla jotakin erilaista. Pujotin led -valonauhan portaisiin ja sammutin kaikki muut valot. Valitsin valonauhaan sinisen valon, koska se yhdisti mielestäni tornini veteen. Laitoin vielä tekemäni savisen mittaukon seisomaan torniin, ja näin syntyi paljon mielenkiintoisempi ja erottuvampi valokuva, jonka sitten lähetin Aaltoon.

Olen todella tyytyväinen torniini. Vaikka se onkin aika yksinkertainen, pienoismallini on siisti ja erilainen. Pidin myös valitsemastani valokuvasta todella paljon ja uskon, että sen ansiosta työni erottui muista.

Pidin tämän vuoden ennakkotehtävistä. Mielestäni aiheet olivat hauskoja, mutta haastavia. Tänä vuonna oikeasti mietin minkälainen työ erottuisi muista, hyvällä tai huonolla. Turhaan jännitin, onko lyijykynätyöni tehtävänannon mukainen, sillä näillä töillä san kutsun Aalto-yliopistoon pääsykokeisiin!