Välivuosi - uhka vai mahdollisuus?

En oikeastaan koskaan osannut varautua siihen, että oikeasti joutuisin viettämään välivuoden lukion jälkeen. Lukion toisena vuotena ajatuksella leikittely oli jopa hauskaa, sillä motivaatio kouluun oli pieni, eikä kesäloman takana kolkuttelevat kirjoitukset kuulostaneet kamalan innostavilta. Kirjoitukset kuitenkin tulivat ja menivät ja oli aika valmistautua pääsykokeisiin. Motivaatio katosi taas; olisin vain tahtonut lomailla. Aloitin työt heti kirjoitusten loppumisen jälkeen, joten paljon kaivattua lepoa ei ehtinyt kertymään yhtään ennen pääsykokeita. Ylioppilasjuhlien valmistelutkin veivät paljon aikaa, sillä esimerkiksi terasimme piti rakentaa kokonaan uudelleen. Energia loppui kesken, ja lopulta myös aika. Pääsykokeet saapuivat, enkä ollut valmistautunut niihin.

Kokeisiin valmistautuminen olisi ehkä ollut järkevää. Kun menin ensimmäisiin pääsykokeisiini Lahden ammattikorkeakouluun sisustusarkkitehtuurin linjalle, en ollut varma mitä odottaa. Muutenkin lähdin näihin ensimmäisiin kokeisiin kokeilumielessä, jotta pärjäisin sitten Aalto-yliopiston kokeissa paremmin. Tehtävät olivat ihan erilaisia mitä olin odottanut. Oletin, että piirrän paljon huoneita ja sisustuksia, mutta monessa tehtävässä minun piti suunnitella ja rakentaa kalusteita, johon en ollut varautunut ollenkaan. Kalusteiden suunnittelu ei todellakaan ole vahvimpia osa-alueitani, joten ei ihme, että kokeet menivät vähän penkin alle.
Toiset pääsykokeet olivat samalle linjalle Aalto-yliopistoon. Edellisten pääsykokeiden takia olin itsevarmempi, enkä stressannut yhtä paljon. Tehtävät olivat paljon enemmän minun tyylisiäni, sillä teimme myös töitä, jotka eivät liittyneet sisustusarkkitehtuuriin mitenkään. Tehtävistä huomasi selvästi sen, että koulutuksen jälkeen hakija valmistuisi taiteen kandidaatiksi, ei pelkästään sisustusarkkitehdiksi.

Ensimmäiset oikeat ajatukset välivuodesta iskivät vasta pääsykokeiden jälkeen. Vaikka kokeet eivät mielestäni olleet menneet huonosti, jouduin tuloksia odottaessani oikeasti miettimään vaihtoehtojani. Jos en pääsisi kouluun, minun pitäisi mennä töihin. Koko kesän töissä oleelle siivoojalle tämä ei kuulostanut mukavalta vaihtoehdolta. Tiesin, että siivoustaustalla minun kannattaisi hakea töitä siivoojana, vaikka en hommasta pidäkään. Toisena vaihtoehtona mietin valmennuskurssia, mutta hylkäsin sen kurssien hintojen takia. Lopulta päätin, että mietin aihetta seuraavan kerran vasta kun pääsykokeiden tulokset tulevat.

28.6 koitti, ja sain Opintopolkuun tulokseni. Lahden ammattikorkeakoulussa pisteeni olivat alle alimman hyväksytyn ja Aaltoon pääsin 11. varasijalle. Minua harmitti niin paljon, että en halunnut koko päivänä puhua tuloksista kenenkään kanssa. Tiesin, että jos joku olisi ottanut asian puheeksi, olisin alkanut itkemään. Päätimme poikaystäväni kanssa, että jäisimme Tampereelle asumaan ja hakisimme täältä töitä vuoden ajaksi. Aloimme molemmat tosissamme hakemaan töitä. Aloin hieman vakavammin harkitsemaan valmennuskurssin mahdollisuutta. Äitini oli jo aikaisemmin puhunut minulle Päivölän opistosta, jossa pystyy opiskelemaan muun muassa kuvataidetta ja arkkitehtuuria. Muutamien työhaastatteluiden jälkeen päätin, että tulevaisuuteni kannalta oikeasti paras vaihtoehto on mennä välivuodeksi kouluun.

Välivuoteni kuluu siis valmennuskurssilla Päivölän opistossa. Joskus mietin, olisinko voinut välttää tämän vuoden viivästyksen opinnoissani, jos en olisi mennyt töihin ja olisin panostanut alusta asti enemmän. En kuitenkaan halua 'jossitella', että mitä olisi tapahtunut, jos olisin päättänyt toisin. Olin yksi niistä hakijoista, jotka pääsivät valintakokeisiin asti, ja siitä vielä varasijalle. Nyt osaan olla itsestäni jo todella ylpeä, vaikka tulos aluksi harmittikin. Osittain olen tyytyväinen siihen, että pääsen viettämään välivuotta. Minulla on vuosi aikaa parantaa taitojani ja valmistautua kokeisiin.Saan elellä hetken rauhassa, kunnes talven jälkeen taas aloitan hakuprosessin. Ensi keväänä aion olla itsestäni vielä ylpeämpi.